Syömishäiriö-tukiryhmän kokoontumisesta tulee edelleenkin monelle mieleen tikkulaihat tytöt kasaantumassa ja kertomassa ahdistuksestaan kun ovat syöneet yhden porkkanan. Syömishäiriöklinikalta löydät tietoa laihdutushäiriöstä ja ahmimishäiriöstä, anoreksiasta ja bulimiasta, loput ovat luokiteltu "epätyypillisiin syömisäiriöihin". BED on päässyt joukkoon "tavallisin epätyypillinen syömishäiriö". Itseäni askarruttaa, että miksi on näin. BED vähintäänkin näyttää olevan yleisempää nykyään verrattuna laihojen syömishäiriöihin.

 

Mennään jälleen kerran empiiriseen tutkimukseen, joka voidaan suorittaa näin talvisaikaan menemällä esimerkiksi perusjuottolaan mahdollisimman vilkkaasti liikennöidyllä alueella, tilaamalla oluen ja asettumalla ikkunan viereen. Sairaalloisesti laihoja kaduilla ei näy juuri ollenkaan, mutta sairaalloisesti lihavia näkyy katukuvassa jo paljon.

 

Kukaan, joka syö terveellä itsetunnolla ja terveellä ruokahalulla, ei saa itseään lihotettua sellaiseen kuntoon. Itse olen parhaimmillani painanut 125kg, mikä on todella paljon keskimittaiselle naiselle. Oma laihduttaminen lievään ylipainoon tapahtui niin, että en yksinkertaisesti syönyt enää, siis vaihtamalla syömishäiriötyyppiä. Tällä hetkellä painiskelen käytännöllisesti katsoen viikoittain vaihtuvalla ahmimisella ja syömättömyydellä, jotta paino ei enää lähtisi nousuun.

 

Kukaan, joka syö terveellä itsetunnolla, ei myöskään saa laihdutettua itseään Hollywoodin ihannemittoihin. Ihmisellä on luontainen rasvakerros, jota ei saa terveellä elämällä laihdutettua pois. Olen muutamaan otteeseen päässyt vierailemaan todella laihojen ihmisten kodeissa, jotka väittävät vain pysyvänsä mitoissaan; jääkaapista löytyy ehkä vähän kurkkua ja jugurttipurkki, etkä oikeastaan koskaan näe heidän syövän.

 

Miksi ylipainoisen syömishäiriöön ei sitten suhtauduta vakavasti? Miksi alipainoisen syömishäiriöön suhtaudutaan paranoidisesti? En tiedä, mutta en ole yhdenkään normaalipainoisen kuullut sielä säälittelevän ylenmäärin lihavaa, mutta laihuus on nykyään rikollista; jos näytät alipainoiselta, saat varmasti kuulla syömishäiriökommentointia jatkuvasti vaikka eläisit tavallista elämää ja hoikkuus olisi tulosta liikunnasta tai vaikka vain nopeasta aineenvaihdunnasta.  Ylipainoisena painoasi koskevat kommentit ovat tasolla "no miksi et sitten laihduta" ja syyllistävät katseet seuraavat, jos kehtaat tilata ravintolassa jälkiruokaakin tai syöt suklaapatukan julkisesti.

 

Syömishäiriöiden käsittelystä puuttuu balanssi.