Joululaulut soivat lokakuun puolivälistä, joulukoristeet tulevat myyntiin jo syyskuussa ja ensimmäiset joulupukit näkyvät marraskuussa ja pikkujouluja juhlitaan ympäri vuoden. Joulun todella läheisen ajankohdan (viikko-kaksi jouluun) tietää nykyään siitä, että asteistit alkavat postailemaan pöllöinä linkkiä Jarkko tontin blogikirjoitukseen "Pakanan joulu" http://www.vihrealanka.fi/node/958. Hän on kiteyttänyt sen natinan siitä, että "joulu ei olekaan kristillinen juhla, vaan pakanoiden oma kinkeri!

"Pakana kun olen, joulu on minulle mitä tärkein juhla. Joulun oikea nimi on tunnetusti Yule, germaanien talvipäivänseisauksen juhla.

Tai sitten se on Saturnalia, roomalaisten keskitalven juhla, jota vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi. Sekin tosin oli kopioitu kreikkalaisten Kronos-jumalan juhlinnasta, mutta ei mennä nyt niin kauas.

Kuten roomalaiset, minäkin juhlin syömällä, vierailemalla ystävien luona, lahjoja antamalla ja muuten vain hauskuttelemalla.

On vuoden pimein hetki. Mutta kas, Sol Invictus, roomalaisten voittamaton aurinko, vie pimeydestä voiton ja päivät alkavat pidetä.

Otetaan sille."

Niin. Joulu ei ole enää kristillinen juhla, vaan ylenpalttinen kulutusjuhla. Mutta se on ollut kristillinen juhla pätevämmällä ajanjaksolla (ehkä noin 10 vuotta sitten on vielä juhlittu joulua) kuin pakanallinen juhla (sellanen 1500 vuotta sitten, Suomessa hiukan lähempänä mutta ei mitenkään erityisen merkityksellistä ajanjaksoa lähempänä).

Itse väitän, että joululla ei ole enää minkäänlaista merkitystä. Ei pakanalliselle yleisölle, joka tuntuu aattona löytyvän baarista vailla mitään tietoa siitä miksi muut juhlivat (btw. pakanallisesti talvipäivänseisausta kuuluisi muutenkin juhlia 22. päivä joulukuuta jolloin talvipäivänseisaus on) ja ei ainakaan tietoa siitä miksi itse juhlii. Valtaosa elämäntapa-kristityistä, itsestään numeroa tekemättömistä agnostikoista ja "oikeista" kristityistä löytyy kotoaan perheensä parista, nauttimassa yhteisistä vapaapäivistä. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä joulun kanssa, vaan lähinnä sen kanssa että se on yksi yleisimmistä ajankohdista vapaapäiville. Muita yhteisiä vapaapäiviä juhlitaan suurinpiirtein samalla tavalla, suurimmat erot ovat vuodenaikojenkin mukaan vaihtelevissa ruokakulttuureissa.

"Suvaitsevainen kun olen, minua ei haittaa, vaikka eräs juutalaisten lahko, kristityt, siirsi oman juhlansa valtapoliittisista syistä 300-luvun lopulla Saturnalian kanssa kilpailemaan. Sitä ennen he viettivät juhlaansa tammikuussa.

Kristityt kuulemma juhlivat Jeesus-nimistä jumalaa, jonka isä on Jahveksi kutsuttu toinen jumala.

Lisäksi heillä on pyhä henki, ja vielä Mariakin, mutta en tiedä, koska niitä juhlitaan.

Tämä kaikki panee pääni pyörälle, koska luulin kristittyjen olevan monoteistejä ja uskovan, että jumalia on vain yksi."

Minä en tiedä, mistä lähtien kristityt ovat olleet juutalainen lahko, mutta tässä on osoitus siitä, että uskonnon opetuksen tulisi suomalaisissa kouluissa olla pakollista kaikille. Evankelis-luterilainen tapakulttuuri selvittää hyvin paljon nykyistä suomalaista identiteettiä, mikäli osaa soveltaa saamiaan tietoja, mutta vähän tyhmemmällekin selvitetään kyllä kolmiyhteisyyden käsite niin että pää ei mene pyörälle.

"Vielä enemmän minua hämmentää se, kuinka leväperäisesti kristityt suhtautuvat pyhien miestensä opetuksiin. Kirkkoisä Tertullianus (155–230), olkoon hän ylistetty, kehotti kristittyjä ankarasti varomaan pakanoiden tapoja.

Erityisesti Saturnalia-juhlassa harrastettua lahjojen antamista ja syömäjuhlia.

Samoin äimistelen, kuinka mitä kristillisimmässä Suomenmaassa oviin ripustellaan vihreitä seppeleitä ja kadut on jouluvaloilla valaistu. Varoittihan Pyhä Gregorios Nazianzilainen (330–389) kunnon kristittyjä omaksumasta moisia pakanallisia tapoja, kuten myös hienosti laitettuja pöytiä, juhlaruokia ja muuta vatsanpalvontaa.

Entä kristittyjen temppelit? Suuri on järkytykseni, kun kuulen niistä raikaavan joulun aikaan kuorolaulua ja urkujen ulinaa.

Pyhä Hieronymys (347–420), Raamatun kääntäjä, sanoi nimenomaisesti, että urkupillien soitto on pakanallista hapatusta, jota kristittyjen ei ole syytä harrastaa.

Toisaalta tämä kertoo, että kristitytkin ovat kunnon roomalaisia – vai pitäisikö sanoa eurooppalaisia. Omaksuvat uusia tapoja avoimin mielin eivätkä suostu johtajiensa määräiltäviksi."

Avaimet löytynevät siitä, että kirkkoisät ovat ajassaan kehottaneet. Jos luetaan sieltä, mistä tieto kuuluisi hakea (Ultimaattinen Iso Kirja aka. raamattu), juomingit ja syömingit ovat suorastaan tuettuja. Sekin tosin riippuu tulkitsijasta, mutta sehän kristinuskon hieno puoli onkin; kuka tahansa voi tulkita sen niin kuin itse tahtoo ja silti saada pelastuksen vain uskomalla Jeesukseen!

"Tämä on joulussa parasta. Se on avoimen monikulttuurinen ja moniuskontoinen sekasotku, jota mikään yksittäinen kulttuuri tai uskonto ei voi väittää omistavansa."

Juurikin näin. Ja kaikkein viimeiseksi kaikenmaailman ateistit voivat väittää itseään juhlan omistajaksi tai kertoa yhtään mitään sen lopullisista tarkoitusperistä. Joulua nyt tuskin enää edes vietettäisiin, ellei siitä olisi uskonnollistakin juhlapyhää tehty. Kommunismin raunioilla voi käydä toteamassa tämänkin, ei tarvitse lähte kuin vähän etelään päin niin nähdään mitä ateismi pystyy tekemään juhlinnalle.