Wikipedia kuvailee kritiikin näin:

Arvostelu tai kritiikki on arviointia, jossa tarkoituksena on arvosteltavan asian arvon tutkiminen, pohtiminen ja määrittely. Kritiikkiä esitetään arvottamalla. Arvottaminen vaatii tavallisesti, että arvostelija tuntee arvioitavan asian tai siihen liittyvän kokonaisuuden perusteellisesti ja pystyy analysoimaan sitä.

Rakentavaa kritiikkiä kuvaillaan arkielämässä kritiikiksi, jossa annetaan myös valmis ratkaisu malli epäkohdan korjaamiseen. Miksi tämä on näin? Ei kritiikin tehtävä ole tarjota ratkaisumallia, vaan tarjota näkökulma siitä, että asia ei ehkä olekaan ihan kohdillaan. Kun kritiikkiä arkielämässä jaotellaan eri osioihin, lähtisin itse näistä:

 

Turha kritiikki

Tämä on se vaihtoehto, jota kuulee päivittäin. Tukka on jäänyt aamulla vähän hapsottamaan, kengät eivät tänään olleet asuvalintaan sopivat, voisit kulkea bussilla auton sijaan. Kritisointi on tällaisissa asioissa yleensä tarpeetonta. Jos on normaali koulupäivä tai työpäivä, jossa ei ole tekemisissä asiakkaiden kanssa tai osallistu kokouksiin tai palavereihin, asialla ei yksinkertaisesti ole mitään väliä. Jos työmatka on 50 km ja lähin bussipysäkki sijaitsee vasta 10km päässä omasta taloudesta, on turhauttavaa kuulla että bussillakin pääsisi, etenkin kun kritisoija tuskin tässä tapauksessa tunnistaa paikkoja, joissa julkinen liikenne ei mene vähintään kerran tunnissa ja käytännöllisesti katsoen suoraan kotiovelta. Kritiikillä ei ole käytännön merkitystä, jos kritisoitavaa asiaa ei ole tarvetta tai ei ole vaikutusmahdollisuuksia parantaa sillä hetkellä.

 

Asiallinen kritiikki

Asiallisen kritiikin tunnusomaisin piirre on se, että asia ei välttämättä ole heti korjattavissa eikä maailmantaloutta kaatava, mutta sen voisi seuraavaa kertaa silmällä pitäen laittaa merkille ja petrata hiukan. Eli jos se asiakastapaaminen oli sittenkin tänään ja tukka repsottaa vähän sinnepäin niin on asiallista huomauttaa, varsinkin kun muutamat kiehkurat saa (OBS! arkielämän näppärä vihje) vessassa korjattua joko käsilaukun sisällöstä löytyvillä aineilla tai pienellä määrällä käsisaippuaa suhteellisen nopeasti ja huomaamattomasti. Asiallinen kritiikki tähtää pienien, mutta huomattavien asioiden korjaamiseen.

 

Rakentava kritiikki

Rakentava kritiikki on objektiivista kritiikkiä. Sen ei tarvitse tarjota ratkaisumallia kritisoitavan asian korjaamiseen, mutta sen tulee olla mahdollisimman arvovapaata kritiikkiä ja olennaisesta asiasta. Hiusten olomuodosta ei voi antaa rakentavaa kritiikkiä ellei satu olemaan hiusalan ammattilainen arvostelemassa toisen työtä. Rakentavan kritiikin yksi tunnusomaisimpia piirteitä on se, että se tähtää selkeästi parannukseen, vaikka ei suoraa ratkaisua siihen tarjoaisikaan. Rakentava kritiikki on avain siihen, että päästään korjaamaan asia mahdollisimman kestävästi.

 

Eduskunta osoitti juuri kykenemättömyytensä rakentavaan kritiikkiin. Kansanedustajien palkkioita nostettiin, jotta korruptio esimerkiksi vaalirahoitusten suhteen tai muiden hyvä-veli-sopimusten suhteen vähentyisi. Itse pohdin, että tämä ei ole pätevä ratkaisumalli. Kestävämpää olisi todellakin rangaista erilaisista lahjomisista kiinni jääneitä kansanedustajia sen sijaan, että heitä palkittaisi lisää. Kansanedustajien palkkioiden nosto on pieni paha yhteiskunnassamme, mutta jostain on aloitettava.